Ihanaa, että löysit tiesi juuri tämän tekstin ääreen! Mahdollisesti jouduit luovimaan tiesi läpi epämääräisten ohjeistusten, kymmenien vauva.fi -ketjujen ja lukemattomien kauhutarinoiden läpi ja ehkäpä teit sen kaiken pienen lusikkalakkoilijasi torkahdettua tissipäikkäreille. Itse nimittäin kahlasin kaulaani myöten edellämainituissa etsiessäni tietoa, inspiraatiota ja rohkaisua seitsenkuisen sosesyöppöni yhtäkkiä nipistettyään suunsa tiukasti kiinni lusikan lähestyessä.
Testikeittiön minimies aloitti kiinteiden maistelut vähän neljän kuukauden rajapyykin jälkeen ilmeisen perinteiseen tyyliin: hän sai ensimmäiseksi eteensä hitusen tärisevin käsin valmistettua perunasosetta tarjoiltuna taatusti jääkylmänä ettei ainakaan varmasti liian lämpimänä. Rohkeus kasvoi siinä missä pojan nälkäkin, mutta vaikka neuvolassa nyökkäiltiin sormiruokailun suuntaan, olin vakuuttunut että sitä ei kantti kestä. Tiedonhaku päättyi kerta toisensa jälkeen lapsen elvytysohjeiden kertaamiseen ja mielikuvitus hoiti loput. Vaan minimies oli toista mieltä.
Lusikkalakkoon ryhtyneen vauvan edessä olin aseeton, ja niinpä keitin ensimmäiset puolipehmeät porkkanatikut ja tyrkkäsin ne tarjolle sydän tykyttäen. Loppu on, jos ei nyt ihan historiaa niin ainakin blogiin kirjoittamisen arvoista, sillä minimies on siitä asti saanut kahmia käytännössä kaiken ruokansa omin sormin suuhun (iltapuurorutiini on jäänyt, joskin iltapuurosirkus luonnehtii ehkä tapahtuman laatua paremmin) ja äidin jännityksen on korvannut iso innostus.
Meillä sormiruokailu siis aloitettiin akuuttiin tarpeeseen, mutta sittemmin siitä on yhdessä kasvatettu ilon ja ihanan yhdessä ruokailemisen keskipiste. Tuota omin sormin syömisen - ja sormiruokakokkailun - ilosanomaa toivon tämän blogin myötä jakavani myös eteenpäin juuri sinulle, olit sitten uutta reseptiä metsästävä kokenut sormiruokakokki tai tiedonjanoinen sosesavottalainen.
Rohkaisun sana siis myös sinulle, jos vielä emmit sormiruokailuun siirtymistä: luvassa on taatusti ihanaa onnistumisen iloa ja saat pitkästä aikaa syödä myös oman ruokasi kuumana (no, okei, sanotaan kädenlämpöisenä) joten ei muuta kuin kokeilemaan ja kokkailemaan!
Seuraavassa postauksessa jaarittelen vielä jokusen sanasen sormiruokailusta ja tuuppaan sinut tutustumaan turvallisuusasioihin ja sitten pyöräytetään yhdessä kyökki käyntiin, lämpimästi tervetuloa mukaan!
Rakkaudella,
Mira ja minimies
Kommentit
Lähetä kommentti