Kolmikätinen keittiö

Puuronkorvikkeiden tehtailu jatkuu, ja reseptituotanto on tällä hetkellä keskittynyt vahvasti leipään. Minimies on alkanut äidin iloksi osoittaa merkkejä tutun tuntuisesta leivänhimosta, sillä seurauksella että olen ollut viime viikot korviani myöten taikinassa. Tulostakin alkaa tulla, takataskussa on jo muutama ihana leipäresepti odottamassa! Aloitetaan kuitenkin tästä, muhevan pehmeistä perunarieskoista, jotka saavat pirteää potkua kirpsakoista punaherukoista ja suloisen makeasta bataatista tehdystä levitteestä/dipistä/pöydälle siveltävästä sotkusta. RIESKAT n.8 pientä rieskaa 5 pienehköä perunaa 1/2 omena 1 dl vehnäjauhoa 1/2 kaurajauhoa 2 rkl öljyä - Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. - Kuori ja kuutioi peruna ja omena pieniksi kuutoiksi. Keitä yhdessä kypsäksi, kaada keitinvesi pientä lirua lukuunottamatta pois ja muussaa sileäksi soseeksi. - Lisää öljy ja jauhot ja sekoita taikinaksi. - Tee taikinasta jauhotetulla alustalla tanko ja jaa se n.8 osaan.

Lähes poikkeuksetta syötyäni jotain hyvää ravintolassa, yritän kotona kyhätä saman annoksen makuja muistelemalla ja raaka-aineistoa kopioimalla. Sormiruokakokkailu toi tähän harrastukseen vielä uuden ulottuvuuden: nyt päässäni raksuttaa jatkuvasti, miten omat lempiruokani taittuisivat minimiehelle helposti tarjottavaan muotoon. Tässä yksi tuollainen ravintolatuliaisesta arkiruokalemppariksi kehitelty ja sittemmin sormiruokamuotoon sovitettu resepti, olkaa hyvät! PIHVIT n. 15 pihviä 400g broilerin jauhelihaa 2 rkl öljyä 1 reilu rkl makeuttamatonta maapähkinävoita 1 kevätsipuli (tai ns.kesäsipuli) varsineen 1/2 suippopaprika 1 yksikyntinen valkosipuli 1 dl omenatuoremehua 1/2 sitruunan mehu 1 dl riisihiutaleita (tai kaurahiutaleita) hyppysellinen chilijauhetta hyppysellinen kuivattua korianteria - Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. - Hienonna sipulit ja suippopaprika. Kuumenna öljy pienessä kattilassa ja kuullota kasviksia hetki. Lisää maapähki

Jos minun tulisi luopua jostain yksittäisestä asiasta ruokavaliossani, leipä olisi varmastikin vihoviimeinen. Liha - helppoa, maitotuotteet - korvattavissa, sokeri - pysyisin varmaankin hengissä, mutta LEIPÄ, siitä on leikki kaukana. Innosta puhkuen esittelinkin taannoin minimiehelle hänen ensimmäiset leipämaistiaisensa, nämä rakkaudella vaivaamani tattarisämpylät tuoreeltaan uunista. Visioin, kuinka hän silmät ummessa upottaa pienet hampaansa nautiskellen sämpylään, ja tuhoaa pellillisen yhdeltä istumalta. Vaan niin mureni äidin pilvilinna, suunnilleen samaa vauhtia kuin hetkessä inhoten lattialle murustettu sämpylä. Parin maistelukerran jälkeen leipä on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa maistua, joten tohdin sentään esitellä reseptin teillekin. Niinhän sitä sanotaan, että uusia makuja maistellessa saattaa mennä yli kymmenenkin kertaa ennenkuin maku miellyttää, joten sämpylät säilöön ja jatketaan harjoituksia. Sämpylöiden sisällöstä vielä sananen: lähtökohtana reseptissä oli koos

Otsikko tuonee mieleen kimpoilevat kumipallot, mutta nämä pallukat ovat kaukana kumisista kaimoistaan, jos nyt ovatkin yhtä vastustamattoman värisiä: nimensä ne saavat kaikista sisältämistään hyvää tekevistä herkuista. Näitä kannattaakin kasata vauvan lautasen lisäksi myös omaan suuhunsa. Teen yleensä kuivista aineksista ja öljystä seoksen, jonka sitten mittaan kahtia ja lisään toiseen erään vadelmat ja toiseen mustikat. Jos haluat käyttää vain yhtä marjaa, tuplaa ko. marjan määrä ja pidä muuten mitat samana. n. 15 palloa 3 dl kaurahiutaleita 1 dl manteleita jauhettuna (tai valmista mantelijauhetta) 1/2 dl kookoshiutaleita + lisää pyörittelyyn (pyörittelyssä voit käyttää myös mantelijauhetta) pieni kourallinen rusinoita 1 rkl öljyä + hiukan pallojen pyörittelyyn reilu 1 dl kotimaisia vadelmia reilu 1 dl kotimaisia mustikoita -  Jos käytät pakastemarjoja, sulata vadelmat. Mustikat voit jättää jäisiksi. - Jauha mantelit tehosekoittimessa jauheeksi tai käytä valmista m

Hullaannuin kauppareissulla kotimaisista kesäkurpitsoista ja latasin korin melkein puolilleen noita ihania pötkylöitä. Kotona jääkaapin vihanneslaatikko narisi liitoksissaan uusien tulokkaiden saapuessa, joten kesäkurpitsareseptiikkaa oli lähdettävä kehittelemään siltä istumalta. Ensiapuna syntyi tämä kesäkurpitsalla kevennetty burgeripihvi, joka tarjoillaan oliiviöljyllä ja rosmariinilla hunnutetun uunibataatin ja kesäisen kurkkusalaatin kera. Pienellä sormisuolalisällä tämä maistuu taatusti muillekin kuin vauvalle! PIHVIT n.15 pikkupihviä 400g jauhelihaa 1/2 kesäkurpitsa raasteena 1 rkl öljyä 1 pieni punasipuli hienonnettuna 1 yksikyntinen valkosipuli hienonnettuna 1 dl omenatuoremehua 1 dl kaurahiutaleita mustapippuria oman maun mukaan - Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. - Kuullota hienonnetut sipulit öljyssä. Lisää omenatuoremehua ja anna keittyä kasaan, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. - Sekoita keskenään jauheliha, kesäkurpitsaraaste, kaurahiut

Nämä hitusen makeat pötkylät ovat pullollaan kaikkea hyvää ja siltä ne maistuvatkin! Voit halutessasi surauttaa lohen ja omenaraasteen vielä tehosekoittimen kautta, mutta melko samettisen suussasulavia ovat ilmankin. Sopivat erinomaisesti myös pakkaseen! 15-20 pötköä 1 pkt (300g) ruodottomia pakastelohikuutioita (tai tuore lohi) pieni bataatti tai puolet isosta (n.250g) 1 dl kaurahiutaleita 1 rkl oliiviöljyä (tai muuta vauvallesi sopivaa öljyä) 1 omena raastettuna 1 yksikyntinen valkosipuli murskattuna - Kuutioi bataatit pieneksi ja keitä kypsäksi (n.10min). Kypsennä samalla toisessa kattilassa lohikuutiot (n.10min). Kun kuutiot ovat kypsiä, murusta ne pieneksi hiutaleeksi haarukalla: tarkista samalla ettei seassa ole ylläriruotoja. Muussaa joukkoon pehmeäksi kypsyneet bataatit. Sekoita joukkoon loput aineet. -   Muotoile taikinasta märin käsin pötkylöitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, käyttäen ruokalusikkaa annosteluapuna. -  Paista 200 asteessa n.25 minuu

En tiedä mistä lie äitiysfantasiasta on kohdallani ollut kyse, mutta puuroa olen keittänyt minimiehelle iltapalaksi kuukausikaupalla, vaikka jo pitkään sen syöttäminen on vaatinut niin tolkuttoman määrän kikkailua etten edes kehtaa kertoa. Jokin niissä hillopurkkeihin sullotuissa hiutaleissa, puurokattilan pehmeän lämpimässä porinassa ja sekaan hämmennetyissä marjoissa ja mausteissa on kutitellut minussa jotakin viimeistä "näin on aina lapset ruokittu" -pistettä. Niinpä en ole ollut valmis puurorutiinista luopumaan, vaikka lusikan toisessa päässä ollaan selvästi oltu aivan kypsiä jo kotvasen. Vaan nyt se sitten loppui, viimeinen puurolusikallinen syötiin - tai itseasiassa jätettiin syömättä - pari iltaa sitten ja niin jäi äiti huuli pyöreänä rakkaan puurokattilansa ääreen. Seuraavan päivän pyörittelin mielessäni vaihtoehtoja laidasta laitaan, mutta en kuitenkaan vielä tässä kohtaa täysin saanut itseäni irti hiutalepurkkieni ääreltä. Päädyimmekin minimiehen kanssa komp

Tässä mainio peruspihvi piilokasviksista ja jauhelihasta, joskin miksipä ei onnistuisi myös broilerin jauhelihasta tai vaikkapa lampaastakin. Meillä näissä jaksaa kerta toisensa jälkeen ihastuttaa nuo esiin pilkistävät ylläripalat, miten helpolla sitä joskus pääseekin. Mikäli kokkaat aloittelevammalle sormiruokailijalle, on hernemaissipaprikat hyvä keittää melko mössöisiksi ja vetäistä vielä varmuudeksi läpi tehosekoittimesta. Erinomaisia pakastettavaksi! Noin 12 pikkupihviä 400g naudan jauhelihaa 2 porkkanaa raasteena 1 dl hernemaissipaprika 1 dl kaurahiutale 2 rkl öljyä 1 yksikyntinen valkosipuli murskattuna mausteita mielesi mukaan, esim. mustapippuria, oreganoa, paprikajauhetta -  Kiehauta kattilassa hernemaissipaprikasekoitus tilkassa vettä. -   Möyhennä raaka jauheliha kulhoon ja sekoita joukkoon muut ainekset. -  Muotoile leivinpaperilla vuoratulle pellille haluamasi kokoisia pikkupihvejä ja paista 200 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Nämä ihanan pehmeät pyörykät sopivat myös kaikkein pienimmille sormiruokailijoille (viljoja 5 kk iästä alkaen), voit vaikka muotoilla taikinasta vähän kookkaampia pötkylöitä, mikäli pyörykkä hukkuu nyrkkiin. Miedon makea maku miellyttää ainakin meidän testikeittiössä ja näitä tuleekin tehtailtua usein myös pakkaseen: ovat täydellinen pikalisuke sapuskaan kuin sapuskaan ja kulkevat kivasti mukana myös reissuun! n. 20 pyörykkää 6 pienehköä perunaa 1 pieni bataatti 2 porkkanaa 2 dl kauramannaa 2 rkl öljyä (esim. oliiviöljy) + hiukan pyörittelyyn mausteita oman maun mukaan - Kuutioi perunat ja bataatti pieniksi, n.1cm kuutioiksi ja viipaloi porkkana ohuiksi kolikoiksi. Keitä sen verran, että eivät enää ole raakoja, mutta vielä varsin napakoita eli kutakuinkin 5-10 min. Pyöräytä sen jälkeen tehosekoittimessa tahnaksi, edistyneemmälle ruokailijalle voi jättää vaikka jokusen sattumankin joukkoon. -   Sekoita kulhossa kauramanna ja öljy ja haluamasi mausteet, nä

Aloitettakoon siitä, että pähkinöitä kannattaa vauvalla maistattaa ainoastaan jauheina, rouheina tai tahnoina, ei kokonaisina ja vielä vähemmän kuorineen. Tähän rumpufilli. Ja nyt kun jää on murrettu, niin voidaan hypätä suoraan siihen suureen puolituntemattomaan eli sormiruokailuun ja mistä siinä on oikeastaan kyse. Tämänkin blogin asiatunnisteissa vilahteleva BLW kuvastaa mielestäni sormiruokailua ja sen syitä ja seurauksia osuvammin: BLW eli Baby Led Weaning tarkoittaa vapaasti Wikipediasta suomennettuna vauvan tutustuttamista kiinteisiin ruokiin iloisin mielin ja yhdessä nautiskellen, vauvan omalla tahdilla ja tämän motoristen taitojen kehittymisen sanelemana. Pienen suun, kielen ja hampaiden kyky käsitellä ruokaa kehittyy jatkuvasti, kuten myös silmä-käsi -koordinaatio ja niinpä omin sormin ruokailu on omiaan antamaan hauskaa harjoitusta niin kropalle kuin mielellekin. Kantava ajatus on tosiaan self-feeding eli että lapsi saa maistella omin käsin (tai ruokailuvälineillä),

Ihanaa, että löysit tiesi juuri tämän tekstin ääreen! Mahdollisesti jouduit luovimaan tiesi läpi epämääräisten ohjeistusten, kymmenien vauva.fi -ketjujen ja lukemattomien kauhutarinoiden läpi ja ehkäpä teit sen kaiken pienen lusikkalakkoilijasi torkahdettua tissipäikkäreille. Itse nimittäin kahlasin kaulaani myöten edellämainituissa etsiessäni tietoa, inspiraatiota ja rohkaisua seitsenkuisen sosesyöppöni yhtäkkiä nipistettyään suunsa tiukasti kiinni lusikan lähestyessä. Testikeittiön minimies aloitti kiinteiden maistelut vähän neljän kuukauden rajapyykin jälkeen ilmeisen perinteiseen tyyliin: hän sai ensimmäiseksi eteensä hitusen tärisevin käsin valmistettua perunasosetta tarjoiltuna taatusti jääkylmänä ettei ainakaan varmasti liian lämpimänä. Rohkeus kasvoi siinä missä pojan nälkäkin, mutta vaikka neuvolassa nyökkäiltiin sormiruokailun suuntaan, olin vakuuttunut että sitä ei kantti kestä. Tiedonhaku päättyi kerta toisensa jälkeen lapsen elvytysohjeiden kertaamiseen ja mielikuvi