Aloitettakoon siitä, että pähkinöitä kannattaa vauvalla maistattaa ainoastaan jauheina, rouheina tai tahnoina, ei kokonaisina ja vielä vähemmän kuorineen. Tähän rumpufilli.
Ja nyt kun jää on murrettu, niin voidaan hypätä suoraan siihen suureen puolituntemattomaan eli sormiruokailuun ja mistä siinä on oikeastaan kyse. Tämänkin blogin asiatunnisteissa vilahteleva BLW kuvastaa mielestäni sormiruokailua ja sen syitä ja seurauksia osuvammin: BLW eli Baby Led Weaning tarkoittaa vapaasti Wikipediasta suomennettuna vauvan tutustuttamista kiinteisiin ruokiin iloisin mielin ja yhdessä nautiskellen, vauvan omalla tahdilla ja tämän motoristen taitojen kehittymisen sanelemana.
Pienen suun, kielen ja hampaiden kyky käsitellä ruokaa kehittyy jatkuvasti, kuten myös silmä-käsi -koordinaatio ja niinpä omin sormin ruokailu on omiaan antamaan hauskaa harjoitusta niin kropalle kuin mielellekin. Kantava ajatus on tosiaan self-feeding eli että lapsi saa maistella omin käsin (tai ruokailuvälineillä), omaan tahtiin. Tähän tosin oma huomio, että meillä ainakin yhdistellään syömistä ja syöttämistä tarpeen mukaan: ei ole harvinaista, että väsy tai joku tilapäisesti ruokaa kiinnostavampi ilmiö (esimerkiksi ikkunassa pörräävä kärpänen tai omat varpaat) saattaa ottaa vallan ja silloin äiti tai isä muussaa pötkylät ja palaset ja tarjoilee lusikalla tai tarjoaa pieniä sormipaloja maistelijan käteen.
Omassa pöydässä asia onkin maalaisjärkeistetty niin, että keskiössä on vauvan viestien kuuntelu: jos ruoka maistuu niin sitä maistellaan omin sormin tai tarpeen tullen vähän yhdessäkin, mutta pakkopullaa ei koskaan ole tarjolla. Samassa maalaisjärkeistetyssä pöydässä saatetaan tosiaan tarjota myös sosetta ja sormiruokaa sekaisin, miksipä sulkisivat soseruokailu ja sormiruokailu toisensa pois.
Nyt sitä pähkinänkuorta: sormiruokailussa ajatus on siis että vauva saa tutustua kiinteään ruokaan omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaan, omaan tahtiin ja ilon kautta, katsoen, koskien, haistellen ja maistellen. Vanhempi puolestaan saa myös jälleen nauttia omasta ruoastaan, kaksin käsin hänkin.
Muutama seikka on hyvä ottaa huomioon ennen sormiruokaseikkailulle lähtemistä: ne vauvan VALMIUDET ja se TURVALLISUUS. Molemmista on kirjoitettu paljon parempia koonteja kuin mitä itse koskaan saisin aikaiseksi näinä lyhyinä Nukkumatin tarjoamina hetkosina, joten nämä aihepiirit tarjoilen teille vastoin sormiruokailuperiaatteita suoraan suuhun: esimerkiksi tämän ja tämän linkin takaa löytyy paljolti kaikki tarvittava tieto sormiruokailun starttaamiseen ja turhan tutinan rauhoittamiseen. Oma antini aiheeseen on, että luota itseesi ja kuuntele vauvaasi. Älä arastele edetä ja kokeilla uusia asioita ja reseptejä, tarkkaillen kuitenkin samalla vauvasi kehittyviä valmiuksia ja hänen viestejään: ole rohkea, mutta älä uhkarohkea.
En luokittele omia reseptejäni ikäkausien mukaan, sillä vauvojen kehitys tapahtuu niin laajalla skaalalla, että moinen luokittelu jääköön muille kuin kotikokeille. Pyrin kuitenkin lisäämään reseptien kylkeen turvallisuushuomioita, mikäli sellaisia omissa maisteluhetkissämme minimiehen kanssa huomaamme. Sinä olet kuitenkin itsesi ja vauvasi paras tuntija, säästäkää suosiolla myöhemmäksi reseptit jotka tuntuvat vielä liian haastavilta, mutta nauttikaa täysin rinnoin ja vailla jännitystä teille sopivien herkkujen maistelusta!
Tavataan pian keittiön puolella!
Pienen suun, kielen ja hampaiden kyky käsitellä ruokaa kehittyy jatkuvasti, kuten myös silmä-käsi -koordinaatio ja niinpä omin sormin ruokailu on omiaan antamaan hauskaa harjoitusta niin kropalle kuin mielellekin. Kantava ajatus on tosiaan self-feeding eli että lapsi saa maistella omin käsin (tai ruokailuvälineillä), omaan tahtiin. Tähän tosin oma huomio, että meillä ainakin yhdistellään syömistä ja syöttämistä tarpeen mukaan: ei ole harvinaista, että väsy tai joku tilapäisesti ruokaa kiinnostavampi ilmiö (esimerkiksi ikkunassa pörräävä kärpänen tai omat varpaat) saattaa ottaa vallan ja silloin äiti tai isä muussaa pötkylät ja palaset ja tarjoilee lusikalla tai tarjoaa pieniä sormipaloja maistelijan käteen.
Omassa pöydässä asia onkin maalaisjärkeistetty niin, että keskiössä on vauvan viestien kuuntelu: jos ruoka maistuu niin sitä maistellaan omin sormin tai tarpeen tullen vähän yhdessäkin, mutta pakkopullaa ei koskaan ole tarjolla. Samassa maalaisjärkeistetyssä pöydässä saatetaan tosiaan tarjota myös sosetta ja sormiruokaa sekaisin, miksipä sulkisivat soseruokailu ja sormiruokailu toisensa pois.
Nyt sitä pähkinänkuorta: sormiruokailussa ajatus on siis että vauva saa tutustua kiinteään ruokaan omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaan, omaan tahtiin ja ilon kautta, katsoen, koskien, haistellen ja maistellen. Vanhempi puolestaan saa myös jälleen nauttia omasta ruoastaan, kaksin käsin hänkin.
Muutama seikka on hyvä ottaa huomioon ennen sormiruokaseikkailulle lähtemistä: ne vauvan VALMIUDET ja se TURVALLISUUS. Molemmista on kirjoitettu paljon parempia koonteja kuin mitä itse koskaan saisin aikaiseksi näinä lyhyinä Nukkumatin tarjoamina hetkosina, joten nämä aihepiirit tarjoilen teille vastoin sormiruokailuperiaatteita suoraan suuhun: esimerkiksi tämän ja tämän linkin takaa löytyy paljolti kaikki tarvittava tieto sormiruokailun starttaamiseen ja turhan tutinan rauhoittamiseen. Oma antini aiheeseen on, että luota itseesi ja kuuntele vauvaasi. Älä arastele edetä ja kokeilla uusia asioita ja reseptejä, tarkkaillen kuitenkin samalla vauvasi kehittyviä valmiuksia ja hänen viestejään: ole rohkea, mutta älä uhkarohkea.
En luokittele omia reseptejäni ikäkausien mukaan, sillä vauvojen kehitys tapahtuu niin laajalla skaalalla, että moinen luokittelu jääköön muille kuin kotikokeille. Pyrin kuitenkin lisäämään reseptien kylkeen turvallisuushuomioita, mikäli sellaisia omissa maisteluhetkissämme minimiehen kanssa huomaamme. Sinä olet kuitenkin itsesi ja vauvasi paras tuntija, säästäkää suosiolla myöhemmäksi reseptit jotka tuntuvat vielä liian haastavilta, mutta nauttikaa täysin rinnoin ja vailla jännitystä teille sopivien herkkujen maistelusta!
Tavataan pian keittiön puolella!
Kommentit
Lähetä kommentti